Kuvassa auki oleva kirja on Joanne Harrisin Karamellikengät. Lueskelin sitä mökillä itselleni iltasaduksi, ja oli hauska sattuma, että sen tapahtumapaikka on Pariisissa parin kadun päässä paikasta, jossa asuimme lomalla. Asialla on tuskin sen syvempää merkitystä, mutta se oli mukava yksityiskohta, joka sai jatkamaan kirjan lukemista. Kirja on jatkoa Pienelle suklaapuodille, joten on ihan hyvä pitää suklaata käden ulottuvilla lukiessa. Mieli tekee kuitenkin. Kirjakahvilassa on viime aikoina luettu aivan liian vähän kirjoja. Kahvia on kyllä juotu yli oman tarpeen. Muutenkin on tullut tehtyä liian vähän uusia ajatuksia herättäviä asioita.  

Sen vuoksi ajattelin sulkea Kirjakahvilan toistaiseksi. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu ja inspiraatio iskee. Ehtiihän tuota, eihän tässä jäniksen selässä olla. Ajattelin viettää enemmän aikaa makoilemalla sängyllä lukien lapsille kirjoja. Tai istuskelemalla sohvalla katsellen pienen koiran käpäliä, joissa tiivistyy ehkä koko maailman kauneus. Olen kirjoitellut Kirjakahvilaa vajaan parin vuoden ajan, ja monta uutta asiaa on tapahtunut. Olen saanut blogimaailmasta myös monta uutta ystävää ja tuttavaa, ja haluaisinkin kiittää lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette Kirjakahvilaan poikenneet ja jättäneet mukavia ja kannustavia kommentteja. Kiitos.

I am closing my Book Café, at least for a while. I just need to spend more time with my family doing simple things, reading books and playing with my kids. I will come back if it feels right and I have more inspiration, we'll see. I want to say thank you for visiting my blog and being kind and leaving beautiful words. Thank you!

On kiva olla taas kotona, omalla sohvalla koiruli kainalossa. Pariisissa oli kaunista. Se ei ole kaupunki, jota varsinaisesti olisin kaivannut tai jäisin kaipaamaan, mutta siellä ollessa oli taas todettava sen olevan erittäin kaunis. Tällä kertaa se oli kolea, ja sesongista johtuen myös täynnä turisteja, mutta kaunis yhtä kaikki. Pariisissa tykkään vanhoista rakennuksista, puistoista ja kahvikupillisista, jotka näyttävät paremmilta kuin missään muualla. Ei ehkä juuri tuo kuvassa oleva kupillinen, mutta keskimäärin.

Yllä kulmakuppila. Asuimme hauskassa pariisilaisasunnossa, joka sijaitsi rauhallisella kujalla puiston lähellä. Talo oli sopivasti rähjäinen ja tunnelmallinen, ja asunto siisti ja tilava. Hauska ja käytännöllinen ratkaisu lasten kanssa matkustaessa. Perhelomalla on helppoa, kun käytössä on esimerkiksi pesukone, jolloin voi matkustaa pienelläkin vaatevarastolla. Talon alakerrassa asui myös oma "kotilohikäärme", jonka oven ohi kuljettiin asunnon omistajien pyynnöstä hiljaa hiipien. Seikka, joka toi lapsille lomaan omaa jännittävää hohtoaan. Tällaisia yksityiskohtia saa harvoin hotellilomilta. Kotilohikäärme oli oikeasti varsin ystävällinen joskin pikkutarkka täti.

Mika-konsertti oli taas aivan täydellinen, tietysti. Se olisi ollut sitä varmasti missä tahansa kaupungissa, mutta oli silti hienoa nähdä laulajan esiintyvän juuri lapsuutensa kotikaupungissa. Mika on Ranskassa supersuosittu. Kysymyksessä oli hänen ensimmäinen stadion-kokoinen konserttinsa, ja hän näytti ilahtuneelta ja jopa ujon häkeltyneeltä suosiostaan. Loistava ja energinen live-esiintyminen! Olin erityisen ilahtunut siitä, että konsertissa saatiin esimakua tulevasta levystä kauniin balladin muodossa. En malta odottaa uutta levyä!

Maailmassa ei ole suloisempaa autoa kuin vaaleansininen rätti-sitikka. Pariisi on varmaankin myös yksi vespojen luvattuista kaupungeista. Tällä kertaa jätän kuvakokoelman näyttämättä, mutta vespoja kuvasimme lasten kanssa kaikissa mahdollisissa sinisen sävyissä. On kiva toistaa asioita, joten maistoin suklaavaahtoa ainakin viidessä eri ravintolassa. Tapa on opittu pojaltani, joka testaa jokaisella lomalla jokaisessa eri ravintolassa paikan banana splitin. Itse tilaan useimmiten saman jälkiruuan kuin mieheni siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen annoksensa näyttää aina paremmalta kuin omani, oli se mitä hyvänsä. Niin tälläkin kertaa. Söin miten hyvää suklaavaahtoa tahansa, miehen creme bruleen rapea taivaallinen sokerikuori näytti paremmalta.

It is good to be back at home. I missed my dear dog so much. Paris was beautiful as always. Mika concert was perfect as always. He is such a wonderful artist, and he is very popular in France. It was great to see how much Paris loved him, he so deserved it. I fell in love with his new ballad and cannot wait his new album. It was also cold in Paris, and the city was full of tourists, but I enjoyed all those old buildings and parks, and every single coffee I had. It is Monday tomorrow. I have tons of work to do, and I hope you all have a nice and sunny week!

En oikein malttanut olla bloggaamatta vielä ennen lomia, sillä kaksi todella kaunista kirjaa löysivät tiensä kotiini (ihan Akateemisesta kirjakaupasta tarttuivat mukaan).  Kuulun niihin ihmisiin, joille voi myydä mitä tahansa coast- tai coastal-etuliitteellä. Meri on ihana asia. Pidän meren väreistä, viihdyn meren äärellä ja voisin todellakin hyvin helposti asua meren rannalla. Sen vuoksi Sally Haydenin ja Alice Whatelyn Coastal Style tuntui heti kiinnostavalta kirjalta. Kirjasta löytyy luonnollisesti paljon valkoista, vaaleansinistä ja turkoosia väriä. Hieman vintagea mutta myös vähän modernimpaa merenrantatyyliä ja nojatuolimatkailuun kannustavasti myös rakennuksia ja merenrantamaisemia. Mukavaa lomaluettavaa. Tai tämän kirjan kohdalla ehkä katseltavaa, ihan miten vaan. Alapuolella esimerkki kirjasta. (Huom! Sininen jääkaappi!)

Toinen kuvien kirjoista on Tessa Kirosin Piri Piri Starfish. Olin toki kuullut kirjasta, mutta en ollut juuri lukenut siihen liittyviä blogikirjoituksia. Viime aikoina olen ehtinyt lukea lempiblogejanikin hävettävän vähän. Lapset ovat kesälomalla, ja teen töitä kaiken arkihulinan keskellä. Ja sitä rataa. Tessa Kiros on tehnyt TAAS yhden maailman kauneimmista keittokirjoista. Jopa niin kauniin, että kun kerran sain sen käteeni, oli vaikeaa luovuttaa sitä myyjälle hintakoodin lukemista varten. Tiesin kirjan ostohetkellä ihan tasan tarkkaan, että a) Portugali ei ole mielestäni kovinkaan kiinnostava maa ja b) teen kotona hyvin vähän kala- ja äyriäisruokia, joiden reseptejä löytyy kirjasta paljon. Siitä huolimatta en epäröinyt hetkeäkään. Kirja on ehkä jopa kauniimpi kuin mikään Kirosin aiemmista kirjoista, ja nyt siitä on kokeiltava ainakin kymmentä ohjetta, jotta kirjan ostaminen saa oikeutuksensa. 

Jo pikaisen selaamisen jälkeen olen myös sitä mieltä, että voisin matkustaa Portugaliin. Matkustaisin vaikka siellä ei edes olisi Mika-konserttia (mikä siellä tosin on, onnelliset portugalilaiset). Join muuten tuosta yllä olevasta kupista kahvia myös viime vuoden kesäloman kynnyksellä. Voisiko se olla perinne? Perinteet ovat kivoja. Tätäkin Tessa Kirosin kirjaa tulen lukemaan monen kahvikupillisen äärellä, sillä Kirosin keittokirjoja voi aina lukea myös muutenkin kuin kokatessa. On mukavaa, että joihinkin asioihin voi aina luottaa.

Kuvissa vilahtaa pari esimerkkiä kirjojen samanlaisesta tyylistä. Kirosin kirjan tyyli on (tapansa mukaan) asteen verran eletympää, mikä on tietysti hyvin viehättävää. Alla olevat talo ja vene ovat varmaankin jokaisen merellisestä tyylistä tykkäävän unelmalistalla. Juuri tuollainen talo ja juuri tuollainen vene. Jotta ei näyttäisi siltä että katselen vain kuvia, kerron että olen jo valinnut muutaman reseptin kokeiltavaksi. Kai meillä tehdään joskus muutakin kuin makaronilaatikkoa! Oikeasti tehdään. Aion kokeilla aluksi paria keittoa, salaattia pavuista ja pihviä, jonka päällä on paistettua kananmunaa. Sopivaa yksinkertaista ruokaa.

Koiruli löysi erittäin mukavan nukkumapaikan. Se on ehkä maailman ihanin nukkumapaikka. Normaalisti se on minun paikkani, mutta ottakoon nyt siinä päivätorkut kun näyttää niin onnelliselta. Yönsä koiruli nukkuu minun tai miehen jaloissa. Päivätorkut se ottaa mieluiten jonkun kainalossa, pyykkikasassa tai lattialle unohtuneessa kassissa. Mitä ahtaampi kolo sitä parempi. Epätodellisten nukkuma-asentojensa vuoksi sitä kutsutaan myös hassujen asentojen koiraksi. Ja nyt tulee viimeinkin se luvattu lomatauko.