Blogipostaukset ovat hieman rästissä. Kuvassa kukkii nimittäin juhannusruusu. Se kukki kauniisti nimensä edellyttämällä tavalla kun mökkeilimme juhannuksena. Juhannuksen sää oli sateinen ja hillitsi kaikenlaista ulkoaktiviteettia. Pidimme ikävää mökissä pelaten vanhalla fortuna-pelillä (lasten suosikki) ja lukien opettavaisia vanhoja lastenromaaneja. Ikävän pitäminen on pelkkä sanonta. Lapsilla oli pelatessa kivaa. Lisäksi mökiltä löytyy sekä televisio että tietokoneyhteys, joten mukavuuksien ulkopuolella emme suinkaan olleet. On hieman pelottavaa, että mukana oli mm. kolme kannettavaa tietokonetta, vaikka vaarillakin on oma tietokone. Onko nykyajan ihmisen jotenkin vaikea kestää pientä tylsyyttä ja ikävyyttä?

Meidän perheessä on viime aikoina myös eletty jalkapallon ehdoilla. Keskimmäinen on valtavan innostunut pelaamisesta, ja koirulihan on ollut sitä aina. Televisiostakin on pallon pelaamista seurattu yötä myöten. Se ilo on kohta ohitse kun Espanja huomenna voittaa finaaliottelun. Koiruli rakastaa palloleikkejä! Olin hieman huolestunut, että onko noin iäkkäälle koiralle tervettä kirmata tunteja pallon kanssa kuten pikku pennut. Mutta pallon kanssa sen sydän on niin täynnä puhdasta onnea, että ei sitä voinut juuri estää. Lempeästi siltä vietiin pallo varastoon vasta kun se oli niin väsy, että lähes kaatui sohvalle nukkumaan.

Tänään olin ensimmäistä kertaa kirpputorilla myymässä tarpeetonta tavaraa. On ihanaa siivota ja päästä eroon ylimääräisestä. Tosin väistämätön tosiseikka oli se, että osan tavaroista vaihdoin Outin kanssa, ja sain hoiviini mm. kauniin vanhan metallipurnukan. Ostin myös eräältä vanhojen kirjojen kauppiaalta kirjan, jossa käsiteltiin ihmisen sielunelämää. Sen mukaan "kyllästymisestä ja ikävystymisestä on sanottu, että ne ovat koi ja ruoste, jotka tuhoavat jalompiakin henkisiä arvoja". On siis varmaankin aivan luonnollista, että ihminen kaipaa tuttuja ärsykkeitä. Kesällä ja loma-aikana kannattaa ehkä kuitenkin rauhoittua ja opetella sietämään tylsyyttäkin? Viikon päästä en aio kokea hetkenkään tylsyyttä. Lähden lomalle Pariisiin. Siellä kuuntelen hyvää musiikkia ja katselen kaikkea kaunista. Kirjakahvila on avoinna taas lomien jälkeen. Aurinkoisia ja mukavia kesäpäiviä!

Edit: Laitoinpa näköjään kuvat tuollaisina jättikokoisina? En jaksa muuttaa niitä enää, menkööt.

Last weeks I have been very busy with the shop and blogging has been suffering. During midsummer we were we on country side. The weather was rainy and we had to spend time inside. The time was well spent with good old books and games. The kids were enjoying.

The other favorite lately has been football. One of my boys is very keen on football just now and the dog has always been. Also the UEFA Championships have kept us awake late at night. Tomorrow that ends as Spain will win the championship. Next week I am going to Paris for vacation and the blog will be back after vacations!

Koirulista on tullut etusivun poika. Ihana Livingin uudistuneet sivut on avattu, ja ne löytyvät täältä. Uudet tunnelmakuvat on ottanut valokuvaaja Marjo Koivumäki JMG Studioilta. Koirulin kuvista aion teettää suurennoksia, ja laittaa ne seinälle sopiville paikoille. Se on rakas ja ihana koira! Ihanan sivujen taustalla on "ihanan sinistä", sekä Outin että minun lempiväriä. Toivottavasti tykkäätte siitä. Lisää bloggausta tulossa kun pahimmat kiireet ovat asettuneet.

On totta, että sopiva annos värikkyyttä tekee elämästä iloisempaa. Kauniin väriset kukat on valinnut kesätorilta Outin tytär Anna. Kiitos, ne ilahduttivat kovasti! Kesäkassiin on pakattu pöydälle kertynyt lehtipino, jonka tutkiminen on kovin kesken. Kesälehtiä onkin mukava lueskella vaikkapa laiturilla istuskellen. Nappaan nimittäin mukaani kupillisen kahvia, ja lähden mökkimatkalle. Ihanaa, että on kesä, aurinkoista ja lämminta. Ensi viikolla sitten ihan uudet kujeet. Oikein hyvää viikonloppua!

Otan tähän välipalaksi pienen pakollisen syreenipostauksen. Piinaan itseäni syreeneillä joka vuosi. Ne ovat yksi kauneimmista asioista, joita tiedän. Niiden väri on kauniin siniliila. Se muuttuu nupun tummasta violetista kukan heleän siniliilaksi, joka haalenee lopulta auringossa ihan vaalean liilaksi. Tuoksukin on huumaavan ihana, lämmin, kesäinen ja aurinkoinen. Ja joka vuosi syreenit tuovat saman haikeuden. Joko taas on niiden aika? Äsken katselin, nuuhkin ja ihastelin viime vuoden syreenejä. Aivan kuin siitä olisi vain hetkinen, mutta lapset ovat kasvaneet taas vuodella, itse olen vanhentunut vuodella ja elämä on edennyt vuodella. Vähän kuin elämä muodostuisi nopeasti kiitävistä syreenihetkistä.

Yhdeksän syreenihetkeä sitten esikoinen oli vauvana rintaani vasten. Viisi syreenihetkeä sitten keskimmäinen sanoi ensimmäisen sanansa. Hän oli myöhäinen puhuja, ja hänen ensimmäinen sanansa oli volvo. Volvo? Olen kuullut, että joillakin lapsilla ensimmäinen sana on ollut äiti tai isä. Vielä viime vuoden syreenihetken aikaan kuopus tarrasi jalkaani kuin pieni apina. Nyt hän tekee asioita itse ja omatoimisesti, pyytää äitiä menemään kauemmas ja "antamaan leikkirauhaa". Joka vuosi aika edellisestä syreenihetkestä seuraavaan tuntuu mystisesti lyhyemmältä kuin vuotta aiemmin.

Ja joka vuosi hämmästelen, miten katovaista niiden kauneus on. Syreenihetki on pieni ja nopeasti ohi. Katselen kukkia, yritän tallentaa muistiin niiden värin ja tuoksun. Mietin, osaanko nauttia hetkestä tarpeeksi. Osaanko nauttia kaikista pienistä ihanista hetkistä tarpeeksi. Ne ovat ohi niin nopeasti!


Ihan hirveää, miten noin kaunis kasvi voi saada aikaan näin haikean postauksen. Oikeasti nyt on iloinen aika. Kesäloma on alkanut! Ja perhosmerkkien mukaanhan siitä tulee sopivasti hauska ja sopivasti rauhallinen. Itse teen toki töitä, ja yritän sovittaa työnteon lasten päivärytmin mukaan. En tiedä miten se tulee sujumaan, mutta halusin että etenkin keskimmäinen saa viettää viimeisen kesälomansa ennen koulun aloittamista leppoisasti kotona. Viime päivät olen lueskellut muuten kirjaa, josta Inka bloggasi täällä. Halusin lukea kyseisen kirjan heti kun olin nähnyt Inkan postauksen, ja sain sen onneksi pikaisesti lainaan Outilta. Kirja on avoinna yläpuolen kuvassa. Tanskalainen tyyli on niin paljon muutakin kuin kesämökkejä. Se on mm. valoa, selkeyttä ja sopivaa sekoitusta designia ja kirpparitavaroita. Kuva kolmesta sinipukuisesta pojasta kulkee aina muistikirjani välissä. Se on otettu Tanskan matkalla neljä syreenihetkeä sitten.