Kuvassa oleva kukka on nimeltään kruununprinsessan kello tai siihen suuntaan. Todella kauniin ja herkän värinen kasvi. Kuvan alanurkassa pilkottava lehti on toukokuun Gloria. Luen aika harvoin naistenlehtiä, pelkästään siitä syystä, että mielenkiintoisia sisustuslehtiäkin ilmestyy enemmän kuin ehtii hankkia ja lukea. Nyt satuin kuitenkin ostamaan uusimman Gloria-lehden. Naistenlehdistä saa aina kaikenlaisia vastustamattomia ideoita. Tämän lehden luettuani haluaisin ehdottomasti päästä Brightoniin. En ole koskaan ollut Brightonissa, vaikka olen aina halunnut sinne. Nyt haluan sinne entistä enemmän. Haluaisin myös tietää, miltä tuoksuu Biothermin uutuustuoksu Eau Pure, joka sisältää limeä, sitruunaa, greippiä, kiiviä, raparperia, lootusta, vihreää teetä ja patsulia. Se ei varmaan mitenkään voi tuoksua yhtä hyvältä kuin miltä kuulostaa.

Itse asiassa ostin kyseisen lehden, koska kannessa kerrottiin Paola Suhosen esittelevän elämänsä aakkoset. Tiedättehän sarjan, jossa joku julkisuuden henkilö kertoo elämänsä tärkeistä asioista aakkosjärjestyksessä. Paola on jotenkin niin herttainen, ja lisäksi toivoin että hän kertoisi koirastaan. Paolan koira olikin aakkosissa heti ensimmäisenä, ja siitä oli kuvakin, jossa se näytti hurmaavan komealta. En ole itse koskaan uskaltautunut Ivana Helsingin liikkeeseen. Näytän aivan liian tyylittömältä käydäkseni tasokkaissa vaateliikkeissä. Oma vaatekaappini voisi olla lainattu Sue Craftonin aakkosdekkareiden päähenkilöltä Kinsey Milhonelta. Ehkä pidän noista kirjoista juuri siksi, että pystyn tuntemaan Kinseyn tuskan pukeutumisongelmissa. Pukeudun lähes aina farkkuihin ja pooloneuleisiin, ja komerostani löytyy yksi musta puku kaikkia niitä tilanteita varten, jolloin ei voi pukeutua farkkuihin ja pooloneuleisiin. Tunnustan myös nyrhiväni tukkaani silloin tällöin kynsisaksilla. Valitettavasti en ole yhtä kovapintainen ja treenaa aamuisin kuten Kinsey, mutta pidän Quarter Poundereista ja korvaan usein lounaan suolakurkkuvoileivillä.

Sisustusrintamalla olen miettinyt keittiöitä. En ole kohentamassa omaani, mutta saahan sitä aina miettiä. Seuraan innolla Niinan remonttia ja etenkin sen keittiöosuutta. Kermanväriset jääkaapit ovat ihania! Haluaisin omaan keittiööni myös ison kaapin, kuten yllä olevissa lehtikuvissa. Palaan aina aika ajoin tuohon vasemmalla olevaan Country Living -lehteen (11/05) aivan kyseisen kuvan takia, ja löysin vastaavan kaapin myös kevään Marie Claire Idées -lehdestä (kuvassa siis oikealla). En ole varma, olisiko tuollainen kaappi kaikkein järkevin säilytysratkaisu keittiössä, mutta se olisi ehdottoman kaunis.

Paola muuten kertoi elämänsä aakkosissa keränneensä lapsena toukkia, joista yhdestä oli kuoriutunut kesy perhonen. Olisi ollut uskomattoman hienoa kesyttää lapsena perhonen! Itse keräsin vain pieniä mustia koppakuoriaisia pajuista. Annoin niille kaikille nimeksi Juppe, mutta ne eivät valitettavasti kesyyntyneet. Tällä hetkellä meidän perheessä odotetaan kesän ensimmäistä perhosta enemmän kuin mitään muuta. Muumipeikon mukaanhan kesän ensimmäisestä perhosesta voi ennustaa kesän kulun. Jos kesän ensimmäinen perhonen on keltainen, kesästä tulee valtavan hauska. Jos se on valkoinen, kesästä tulee vain rauhallinen. Ruskeista ja harmaista ei kannata edes puhua, koska se on liian surullista. Pidän itse eniten kauniin sinisistä, kuten kruununprinsessan kellon värisistä, mutta en tiedä mitä se ennustaisi. Jotain hyvää joka tapauksessa.

I bought a Finnish women's magazine because of an article about Paola Suhonen from Ivana Helsinki. She is very talented and her interviews are always very sweet, and this time she told, for example, abour her lovely, huge dog (and you know how I love dogs). Actually I read magazines like that very rarely. After reading this one, I want to travel to Brighton (there was on article about Brighton) and so many other things. I have also been thinking about kitchens. I am not redecorating my kitchen, but I would love to have cream Smeg fridge, and a lovely freestanding armoire you can see in magazine pictures (pictures are from CL 5/11 and Marie Claire Idées March/08). But, I am just dreaming. Have a nice weekend!

Aamulla ajattelin tutkia paria pöydän nurkalla odottamassa olevaa kirjaa, mutta ei voi ruokkia sielua vatsa tyhjänä. Sen takia joudutte katselemaan myös aamiaistani. Totuuden nimessä on sanottava, että ennen tätä olin syönyt jo aiemmin varhaisaamiaiseksi omenapäärynän. Omenapäärynä on ihan loistava hedelmä niille, jotka eivät osaa päättää tykkäävätkö omenoista vai päärynöistä. Itse asiassa ainakin tänä aamuna nauttimani yksilö oli parempi kuin kumpikaan noista kahdesta vaihtoehdosta. Päärynän herkullisuus oli saatu yhdistettyä omenan muotoon ja koostumukseen. Tosin mietin, että onko vähän luonnotonta tuolla tavalla yhdistää hedelmiä. Mutta ehkäpä se saadaan aikaan ihan jotenkin mekaanisesti risteyttämällä ilman mitään mystistä manipulointia.

The River Cottage Cookbookissa kerrotaan muuten ihan konkreettisesti, mistä ruoka tulee. Munat tulee kanasta ja juusto tehdään maidosta, joka tulee lehmästä (jonka utareet on oikein lähikuvattu). Tykkään keittokirjoista, joita voi kunnolla lukea. Toistaiseksi kirjan ohjeilla on tehty vasta aiemmin mainitsemaani suklaavaahtoa. Se oli hyvää ja makeaa. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka lammasjauhelihasta tehtyä piirakkaa, jonka sisään kirjan kuvissa leivotaan pieni vuoka. Vähän kuten maailman hauskimmassa lastensadussa Piirakka ja peltivuoka, joka jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Lapset eivät aivan löydä sadun hauskuutta samalla tavalla kuin äiti, jonka mielestä tuo Petteri Kaniini -satu on aivan hulvattoman hauska (anteeksi jos olen maininnut sen ennenkin, se on ehdottomasti maailman hauskin satu).

Onko munajuusto sitten vähän sama asia kuin omenapäärynä? Ei ehkä aivan, mutta hyvää se silti oli, söin sitä jälkkäriksi. Se ei ollut suunniteltu juttu, sitä vain sattui löytymään kaapista, en ollut edes itse ostanut. Tottakai aamiaisellakin voi syödä jälkiruokaa. Anteeksi blogin kuormittaminen tällaisella täysin tyhjänpäiväisellä postauksella. Ihmiselle vaan tekee hyvää joskus vähän leikkiä. Kuten pienelle koiralle tekee hyvää ottaa kunnon torkut mukavassa ja aurinkoisessa paikassa. Jos sitä ei laiskottaisi noin hirveästi, se kiittäisi kauniisti kaikista saamistaan imartelevista kommenteista!


I was so hungry this morning that I couldn't read anything without eating. So that's why you have to watch pictures of my breakfast. I am afraid I don't have anything clever to say. I just played with my camera and read The River Cottage Cookbook, trying to figure out what to cook. I think it is nice to actually read cookbooks, not just look for recipes. My dog seems to think it is nice to sleep, all the time. It looks very lazy right now, but deep down it is very grateful for all the lovely comments you have left.

Englantilainen Emma Bridgewater tekee monenlaisia kauniita astioita, mutta jo vuosia sitten iskin silmäni hänen suunnittelemaansa kerrassaan hurmaavaan teepannuun, jonka kyljessä oli pinkillä teksti "happiness". Kaunis ja onnellinen sana. Kyllä, ehdottomasti halusin kyseisen teepannun (teepannusta ei valitettavasti ole kuvaa, en löytänyt etsimääni lehteä). Emma Bridgewaterin astiat ovat vain melko kalliita, ja ulkomailta tilaamiseenkin on oma kynnyksensä. Ajattelin hankkia teepannun sitten joskus, kun raskisin. Samaa sarjaa löytyi myös aivan ihastuttavia lautasia, joissa pinkki reunusteksti "I love you more than chocolate cake". Sillä niin paljon kuin suklaakakusta tykkäänkin, tiettyjä asioita rakastan vielä enemmän. Eli kyllä, halusin samaa sarjaa myös lautasia. Sitten joskus, kun raskisin. Nyt olisin tarvinnut kyseisiä astioita erästä tarkoitusta varten. Niitä ei enää löydykään mistään. Niitä ei ilmeisesti valmisteta enää? Ainoa pinkkiin sarjaan liittyvä tekstitetty tuote oli tämä, ja niin hauska idea kuin se onkin, se ei ole sama asia kuin onni tai suklaakakku. Olen pahoillani, Daniel.

Tämän päivän Ilta-Sanomat muuten siteerasi englantilaista Mirror -lehteä, ja väitti Daniel Craigin olevan ensimmäinen metroseksuaalinen Bond, joka tarvitsee ulkonäköään parantaakseen normaalien purnukoidensa lisäksi myös esimerkiksi vauvaöljyä, ja joka huuhtelee kasvonsa jäävedellä ennen lähikuvia näyttääkseen nuoremmalta. Valtavia paineita raukalla! Itse tykkäsin Danielin Bondista. Tosin nukahdin kesken elokuvan. Tämä on nykyisin jatkuva ja vakava ongelma elokuvia tai televisiosarjoja katsellessa. Katsonnan alla on mm. viimeisin kausi Gilmoren tyttöjä, ja olen menossa vasta ensimmäisessä jaksossa. En pääse alkua pidemmälle, sillä nukahdan. Enkä ymmärrä tätä, Gilmoren tytöt on sentään yksi lempisarjojani! Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Jane Austen ja Agatha Christie -elokuvia, mutta en viitsi edes aloittaa niiden katselua nukahtamisvaaran vuoksi. Ainoa elokuva, jonka olen viime kuukausina nukahtamatta katsonut, on vuosien takainen suosikkini My Private Idaho (jossa huikean lahjakas ja traagisen kohtalon kokenut River Phoenix ja nuori Keanu Reaves). Elokuva oli niin paljon masentavampi kuin muistinkaan, että en pystynyt nukkumaan sen jälkeen. Hyllyssä on myös toinen nuorta Keanua sisältävä nostalgiapätkä Myrskyn ratsastajat. Taatusti nukahtamista edistävä elokuva sekin. Kasarinostalgiaa mieleen tuovaa Miami Vicea ei kannattaisi edes mainita. Elokuvaa on katsottu jo kolmena iltana, ja joka kerta se on tuonut hyvät unet.


Nukahdan iltaisin myös lukiessa. Pysyn valveilla korkeintaan lyhyiden piristävien kolumnien ajan. Ennen hyppäsin kolumnit yli. Lieneeko ikääntymisen merkki, että luen nykyisin lehdistä ne aina ensimmäisenä. Nykyisin jopa arvotan lehtiä niiden kolumnitason mukaan. Kotivinkin Sari Helin on aina ollut yksi suosikkejani. Hänen tekstiensä jälkeen naurattaa pitkään. Kuten tänään, kun luin hänen kuvailujaan opintojensa täydentämisestä. Pidän kovasti myös Talouselämän Pekka Seppäsestä, koska hän on nokkela ja hyväntahtoinen, eikä koskaan ylimielinen tai ärsyttävä. Tänään olin järkyttynyt, kun hänen tekstiään ei löytynytkään lehden lopusta. Minne se oli joutunut??

Tämä on edelleen sisustusblogi! Keksitään aasinsilta julkimoista. En ole kovinkaan kiinnostunut julkkisten kodeista, ja esimerkiksi Daniel Craigin sisustusmakuun en ole koskaan missään lehdessä törmännyt. Mieluiten luen ihan kaikenlaisten tuntemattomien ihmisten kodeista. Poikkeuksena on tietysti lempisuunnittelijoideni kodit. Mieltä polttelee myös Jamie Oliverin koti, jota koskevaa juttua en ole vielä nähnyt, mutta josta olen kuullut. Toivottavasti löydän kyseisen lehden vielä jostakin. Kuvissa on auki lehtiä ja kirjoja, joissa on vuosien varrella esitelty Cath Kidstonin koteja (taas kerran, yrittäkää kestää). Raidallinen sohva on hänen koiransa lempinukkumapaikka, sen vuoksi se on kuvassa. Alakuvassa on koiruli lempinukkumapaikassaan, myös sohvalla. Oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Katselkaa elokuvia, lukekaa kirjoja ja lehtiä ja nukkukaa kunnolla. Jos tiedätte elokuvan, joka ei nukuta, siitäkin saa antaa vinkin!


I have admired Emma Bridgewater china for years. I loved her teapot with a pink text "happiness" and lovely plates saying "I love you more than chocolate cake". I can't find them any more! Maybe they don't manufacture them any more? That's a pity. All I could find was this, and it is a clever and funny thing, but not as lovely as teapot or plates. Please let me know if you know where I can find them. And I know. I have been a bad blogger. I try to write a few words in English for now on. Have a nice weekend!

Olen jo pitkään ihaillut Lauran värikkäitä ja elämäniloisia taideteoksia. Niiden aiheetkin ovat täynnä onnea, ilmapalloja, lapsia, bambeja. Sovimme pienestä vaihtarista, ja lähetin Lauralle erilaisia kankaita, ja hän lupasi tehdä minulle taulun. Toivomukseni oli ilmapalloja, jos inspiraatio suostuu niihin. Se oli suostunut, ja posti toi minulle alapuolella olevan ilmapallotaulun! Rakastuin siihen heti. Kuvassa on pieni poika ja koira, ja kysymyksessä voisi olla mikä tahansa koira, mutta olen päättänyt että se on koiruli. Se näyttääkin koirulilta. Aion ripustaa taulun yläkertaan yhdessä koiristamme tehdyn kuvan kanssa (aikoinaan häälahjaksi saatu piirrostaulu), koska väritkin sopivat minusta ihan täydellisesti yhteen. Olen hirveän huono ripustelemaan seinille mitään, ja haluan että kaikella ripustettavalla on oma ja rakas merkityksensä.

Lauran paketista löytyi myös itsetehty kortti (jonka turkoosin värin vuoksi sijoitin keittiön hyllyyn) sekä maatuskan kuvalla koristeltu ommeltu pussukka. Kortti näkyy yläkuvassa. Kuvat ovat nyt valitettavasti tekstiin nähden väärinpäin, mutta symmetrian vuoksi keltasävyinen kuva oli sijoitettava sinisävyisten kuvien keskelle, ymmärrättehän. Itsetehdyt asiat ovat uskomattoman täynnä iloa ja energiaa, ne suorastaan jakavat sitä ympäriinsä. Lämmin kiitos Lauralle, taulun aihe ja väritys olivat kovasti mieleeni!

Jälleen kerran mietin, miksi omat keskeneräiset projektini eivät koskaan valmistu. Olen pitkään keräillyt materiaaleja kortteja varten, mutta tuntuu muka hankalalta keskittyä niiden näpertelyyn kaiken muun keskellä, vaikka tiedän nauttivani kaikenlaisesta paperiaskartelusta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi ompelusta, jonka koen puutteellisten taitojeni vuoksi erittäin työlääksi. Nukkekotinäpertelykin on suurimmaksi osaksi suunnitteluasteella. Sitä on niin hauska suunnitella! Alla olevan nukkekotikirjan kaupoista, kahviloista ja ravintoloista löysin Lontoon matkalta (Dolls' House, Shops, Cafés & Restaurants, tekijänä Jean Nisbett). Kirjasta ei valitettavasti löydy ohjeita suoraan kirjakahvilaa varten, mutta ideakuvista löytyy sekä antikvariaatti että useanlaisia kahviloita. Kirja on jo muutaman vuoden vanha. Mitään todella kivaa nukkekotikirjaa en ole vielä käsiini saanut, jatkan etsimistä!

Omanapaiset ajatukseni eivät muuten suinkaan ole vaaleanpunaisia, kuten joku tuli edellisen postauksen kommenteissa epäilleeksi. Ne ovat ehdottomasti vaaleansinisiä! Jokainen, joka on seurannut blogiani, tietää sen. Hah hah, anteeksi, en voinut vastustaa. Se oli minusta ajatuksena äärettömän hauskaa. Kieroutunut huumorintaju koitunee vielä joskus kohtaloksi. Vakavasti puhuen, vaikka ajattelen värejä ehkä luvattomankin paljon, kolmen pojan äitinä ja yrittäjänä pieni pääni (se on pieni, sopivia hattuja on vaikea löytää) on täynnä monenlaisia sekavia ajatuksia, joita en kuitenkaan katso tarpeelliseksi kertoa julkisessa blogissa. Tässä blogissa yritän keskittyä sisustamiseen ja sisustuskirjoihin. Postausteni aihepiiri on äärimmäisen rajattu, eikä missään mielessä anna realistista kuvaa elämästäni. Blogeja, kuten monta muutakaan asiaa internetissä, ei muutenkaan kannata ottaa liian vakavasti.

Pinkin ja vihreän yhdistelmä, joka näytti niin kovin makealta, ei jaksanut innostaa kovin kauaa. Vaaleansininen on ehdottomasti minun värini! Yleensä yhdistän siihen valkoisen eri sävyjä, tässä postauksessa myös vähän punaista, mutta sitä on kotonani vain pieninä määrinä.

Joskus joku kyseli mitkä ovat sisustuskirjojen top 10 suosikkiani. Olen yrittänyt miettiä asiaa. On todella vaikeaa valita niin monta kirjaa järjestyksessä erilleen muista. Kaksi ehdottominta suosikkia on helppo sanoa. Mietin, kumman asettaisin ensimmäiselle sijalla. Vaikka Jane Cumberbatchin Pure Style Living on lähimpänä omaa tyyliäni, valitsen silti ehdottomasti ykköseksi Cath Kidstonin Vintage Stylen. Ajattelen nimittäin Cath Kidstoniakin aivan luvattoman paljon. Toivottavasti Cath olisi mielissään jos tietäisi. Kakkossijan kirja on sitten Pure Style Living. Kolmosta en oikein enää osaa suoralta kädeltä nimetä. Pidän kovasti tanskalaisten Doris Elmquistin ja Birgitta Wolfgangin sisustus- ja joulukirjoista. Myös Paumesin värikkäät pienet sisustuskirjat ovat suosikkejani japaninkielisyydestä huolimatta. Keittokirjaosastolla Tessa Kiros taitaa olla suosikkejani. Hm, vaikea laittaa kirjoja järjestykseen, arvioon vaikuttaa niin päivä, sää kuin mielialakin.

Jostain syystä en ole kovinkaan innostunut laittamaan blogiini lasten kuvia. Mutta jos elämän keskipisteestä on kysymys, niin ei voi kirjoittaa postausta viittaamatta lapsiin. Valitsin jokaisesta kolmesta aika vanhat kuvat, jotta kenenkään kolmesta ei tarvitsisi nolostella. Kaikki kolme kun ovat eri ikävaiheissaan olleet niin samannäköisiä, että on vaikea erottaa kuka on kuka. Tällä hetkellä kuopus on neljä vuotta vanha. Valokuvia valitessa unohduin tutkimaan kuvia pitkäksi aikaa. Kuvien yleisväri oli muuten useimmiten vaaleansininen. Voi kun ne on niin pieniä noissa kuvissa! Ja voi miten nopeasti aika rientää!