Joulua vietettiin rauhallisesti ja mukavasti. Maalla saatiin taas luistella liukkaalla järvenjäällä kuutamon valossa, ja lasten iloksi pohjoisessa satoi lunta, ja lapset pääsivät lumiukon tekoon. Mukavaa oli myös tavata perhettä ja ystäviä. Arvaatteko muuten, kuka onnen tyttö sai isältään joululahjaksi nukkekodin? Minä! Se on minusta tosi hieno, kiitos isä!! Talon alakertaan tulee kirjakahvila, ja kahvilan pitäjä asuu kahdessa muussa kerroksessa. Keskikerrokseen tulee keittiö-oleskeluhuone, ja yläkertaan makuuhuone ja tila työpöydälle. Toistaiseksi talon seinissä on vain pohjamaali, mutta en halua tehdä mitään hätiköityä ja tapetoida tai maalata taloa. Alakerran kahvilassa on isän tekemät kalusteet, ja sinne aion ensi töikseni hankkia vanhanaikaisen kassakoneen. Suuri päätyhylly on varattu kirjoille ja seinän vieressä oleva matala taso leivoksille ja kakuille. Keittiöön tulee jokin yksinkertainen keittiötaso uuneineen ja makuuhuoneeseen valkoinen metallisänky, lipasto ja paljon kirjoja. Kalusteita aion hankkia hiljalleen, jotta niitä olisi mielummin liian vähän kuin liian paljon. Toistaiseksi ainoat hankintani ovat sinipilkulliset Porvoon Riimikosta ostetut teeastiat. Yläkuvassa lipastonkulmalla olevat oikeat kirjat kertovat Helene Schjerfbeckistä, sain joululahjaksi yhden lisää.
Koska talo ei ole tarpeeksi suuri lapsiperheelle, sen asukas on mies nimeltään Oliver. Oliver pitää talon alakerrassa kirjakahvilaa, mutta päätyökseen hän ostaa, myy ja välittää vanhoja kirjoja. Monet Oliverin kautta kulkevista kirjoista ovat arvokkaita keräilykappaleita. Tunnustan, että ulkoisesti Oliver muistuttaa hieman elokuvan Yhdeksäs portti päähenkilöä, mutta luonteeltaan hän ei ole lainkaan oman edun tavoittelija vaan kiltti, älykäs ja erittäin huumorintajuinen. Oliverilla on seuranaan kaksi koiraa, Sergei ja Valeri, jotka ovat saaneet nimensä kuuluisien venäläisten jääkiekkoilijoiden mukaan (Valerin veli Pavel olisi saattanut olla pelaajana ansioituneempi valinta, mutta valitsin omavaltaisesti Valerin, koska se on kaunis nimi). Koirat ovat jotain siroa mutta urheilullista rotua, ehkä whippettejä? Talon sisustuksesta aion tehdä sen verran simppelin, että se sopii miehiseenkin makuun.
Kirjakahvilan vakioasiakkaita ovat mm. eläkkeellä oleva tuomari, joka keräilee rikoskirjallisuutta, sekä naapuritalossa hattukauppaa pitävä kaunis Helen, joka pukeutuu pitkiin kävelypukuihin ja pitää muodin historiasta kertovista teoksista ja lukee kaikenlaisia romaaneja. Helenillä on pitkät punertavat hiukset, ja hän muistuttaa erästä tunnettua näyttelijää, jonka nimeä en valitettavasti saa nyt päähäni. Kolmas kahvilaan liittyvä hahmo on Oliverin ystävä Erik, joka pitää naapurustossa pientä herkkukauppaa ja valmistaa kaikki Oliverilla myynnissä olevat kakut ja lounaspiiraat. Erik on miellyttävä ja lempeä ja tietysti loistava ruuanlaittaja, mutta hänen ulkoista esikuvaansa en ole vielä päättänyt. Haluaisin että talossa asuisi miniatyyrihahmoja, mutta sopivia voi olla vaikea löytää! Aikuisten nukkekotiharrastuksen ensisijainen tarkoitus taitaa tosin olla keräily ja tarvikkeiden näpertely, enkä ole varma onko suotavaa kehittää talon ympärille tällaista mielikuvitusmaailmaa. Mieleni tekee jo suunnitella Oliverille seuraavaa kirjojenmetsästysmatkaa, ja mietin kuka hänen koiriaan ja kahvilaansa hoitaa sillä aikaa. Urheilulliset koirat tarvitsevat paljon liikuntaa. Pidän erityisesti talon vihertävästä katosta ja ikkunan puitteista, sisältä talosta tulee vaalea ja yksinkertainen. Kuvien laatu on valitettavasti huono, kun päivä oli taas niin harmaa ja valoton.
I got this cute dollhouse as a Christmas present from my father. I love it!! He had also made a few pieces of furniture for it, but only stuff I have bought myself are blue and white polkadot teacups. I am going to decorate the ground floor as a book cafè, and it will be hosted by Oliver who lives upstairs and buys and sells antique books. Oliver looks a little bit like Johnny Depp in the Ninth Gate, but he is not selfish at all but intelligent and kind man. He has two dogs, Sergei and Valeri, both named after Russian hockey players. There have to be customers in the book cafè, of course. One of them is a retired judge, who is interested in criminology. There is also beautiful Helen, who lives next door and is a milliner (is that a right word, I found it from a dictionary?) and loves fashion and fashion history. And of course there is Erik, who has a delicatessen in a neighborhood. He is a very pleasant and gentle man who makes wonderful food (he makes all pies and cakes for Oliver's cafè too). I know!! I should be just decorating the house and not make up all these stories...It is too much fun, lol. I want to think very carefully before I make any changes or paint or put any wall papers, and I want to keep my doll house quite simple. But I have no ideas where I can find suitable little characters for my doll house!
Koen niin paljon hauskemmaksi leipoa pikkuherkkuja kuin valmistaa kunnon aterioita, että ihastuin heti tähän kuvissa olevaan kirjaan Sweet and Savoury bites, The Snack-Time Recipes You Must Have, tekijänä Jane Price. Ja tämähän on tietysti perheenäidille ihan väärä politiikka, kun tällaisten välipalaherkkujen valmistaminen on kaikin puolin epäterveellistä ja ei-toivottua, ja liikenevän ajan voisi käyttää kunnon ruokareseptien opetteluun. Mutta ei tällä kertaa, meillä syödään edelleen makaronilaatikkoa, kasvissosekeittoa ja vastaavia ruokia, ja käytän aikani ja voimani tehdäkseni New York cheece cakea tai citrus biscuitseja. Rehellisesti sanottuna hankin kirjan kuvien takia. Rakastan keittokirjoja, joissa on kauniit ja harkitut kuvat. Tässä on, ja jokainen aukeama tarjoaa uuden kattausidean, sivuja on 250. Toistaiseksi olen nauttinut vasta kuvallisista antimista, ja leivonta on keskittynyt pullan leipomiseen, kun tuli edellisessä postauksessa niin luvattua.
Olen saanut pienen pakkomielteen noista kuvissa esiintyvistä värillisistä lusikoista. Tiettyjä ruokia vaan pitää syödä tietynvärisellä lusikalla. Omenavaniljarahkaa on aivan pakko syödä turkoosilla lusikalla, sillä turkoosi sopii niin kauniisti yhteen vaniljan kanssa. Vadelmasosetta syön pinkillä lusikalla, en oikein tiedä minkä muun ruuan kanssa pinkki kovin hyvin sopisi. Kun laitan lapsille kaakaota, sinisessä Tuutikki-mukissa täytyy olla oranssi lusikka ja vihreässä Pikku Myy -kupissa punainen. Erittäin oleellisia yksityiskohtia.
Pian on taas ystävänpäiväkin. Se näkyy lähinnä muutamien lehtien kansissa. Katsotaan jaksaisiko sen ympärille jotain blogiteemaa tänä vuonna kehittää. Kuvassa olevassa lehtipinossa ei ollut mitään aivan erityistä, mutta eilen tuli postilaatikkoon ensimmäinen numero tilaamastani Vakre Hjem & Interiör -lehdestä. Suosittelen lämpimästi tilaamaan sen, sillä lehteä on vaikea löytää suomalaisista kirjakaupoista. Tammikuun numero oli taas erittäin kaunis lehti, josta riittää iloa pitkäksi aikaa!
