En ole unohtanut avanneeni Kirjakahvilaa! On vain ollut perushässäkkää ja yleistä väsymystä. Kokosin tähän postaukseen asioita, jotka ovat viime aikoina olleet mielestäni mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia. Pidän mm. yllä olevista shinzi Katoh -mukeista. Ne viehättävät silmää raikkaudellaan ja tykkään teksteistä. Ensimmäinen kertoo, että "I love four seasons in our forest". Kyllä, vuodenajat ovat yksi elämän suurimmista rikkauksista. Tänään on ollut erikoisen ihana syksyinen sää! Pidän kaikkein eniten syksystä ja jopa sen sateista ja myrskyistä. Keskimmäisessä kauniin turkoosissa shampoo-mukissa kylpee kissa, ja kolmas kuvaa sisäistä pikkutyttöäni ja koirulia ("a girl and a dog, they are good friends"). Japanilaisissa nettikaupoissa on helppo tehdä kokeiluostoksia, sillä palvelu on ystävällistä, ja tuotteet hyvälaatuisia ja silti kohtuuhintaisia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hintaa lisää Suomen tullipostissa maksettava arvonlisävero, jota maksetaan paitsi tuotteiden hinnasta myös postikuluista, sekä mahdollinen tullausmaksu (riippuu ostosten suuruudesta ja jota omista pikkuostoksistani ei onneksi peritty). Nämä ylimääräiset maksut harmittivat, mutta tulipahan kokeiltua.

Lehtiä ja kirjoja selaillessa kiinnitän huomioni jatkuvasti kauniiseen turkoosin ja ruskean yhdistelmään. Alimmaisessa lehtileikkeessä ihastuin tekstiä sisältävään mattoon (kuva on ruotsalaisen Carouschka Streijffertin kodista ja matto hänen itsensä suunnittelema). Vasemmalla oleva kuva on vanhasta Domino-lehden artikkelista, joka kertoo erään laulajapariskunnan huikean kauniista ja persoonallisesta asunnosta. Otin jutun talteen jo muutama vuosi sitten, ja palaan siihen säännöllisin väliajoin. Kolmas kuva on Paumesin ranskalaisia keittiöitä esittelevästä kirjasta. Tuo nimenomainen keittiö on jäänyt värimaailmansa takia kummittelemaan mieleeni.

Kirjoista olen lukenut uudelleen ja uudelleen Amy Butlerin Midwest Modern -kirjaa. Olen keräillyt muutamia turkoosi-ruskeita Amy Butler -kankaita olohuoneen tyynyjä varten, mutta kaikkein kauneimman turkoosivihreän kuviokankaan aion säästää kevääksi hametta varten (turkoosit kuviot ovat tismalleen samaa värisävyä erään vanhan neuletakkini kanssa). Kirjan Body as canvas -osion innoittamana olen myös hyvin ihastunut tatuointeihin. Amy ei tainnut tarkoittaa otsikollaan juuri tatuointeja vaan vaatteita ja koruja, mutta olen hyvin mieltynyt uusiin perhostatuointeihini. Toinen, pienempi, on ranteessa, ja toinen (hieman suurempi) olkavarressa. Nämä kaksi perhosta saavat vielä joskus seurakseen kolme pikkuperhosta, jotta kokonaisuus on valmis.

Amy Butlerin lisäksi on olen lukenut viime aikoina myös muutaman romaanin. Autismi-lehdessä ollut Anssi Kelan haastattelu sai minut lukemaan hänen ensimmäisen romaaninsa Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Olin itsekin tästä valinnastani yllättynyt, sillä jokin miehen veltossa olemuksessa ja musiikkityylissä on saanut ajattelemaan, että hän ei ole ehkä ihan minun juttuni. Kelan (tarkoituksellisen) töksähtelevä kirjoitustyyli vei hieman aikaa tottua, mutta kun lukemisessa pääsi vauhtiin alkoi juoni kiinnostaa kovasti. Kirjan tarinassa oudot henkilöhahmot vetävät puoleensa yhä oudompia hahmoja. Tykkäsin tarinasta. Anssi Kela on oikeasti hauska ja nokkela mies. Miksi ihmeessä olin kuvitellut etten pitäisi miehen kirjasta?

Tänään ajattelin aloitella Paul Austerin uutta kirjaa Sattumuksia Brooklynissä. Tämän kirjan valitsin puhtaasti nimen perustella, sillä pidän teoriasta, jonka mukaan elämä on täynnä sattumia, jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi. Kaikki pienet tapahtumat muodostavat kokonaisuuden, ja nyt merkityksettömältä tuntuvan kohtaamisen tärkeys saattaa paljastua vasta vuosia myöhemmin. Jännittävää ajatella niin. Oikeasti en kunnolla tiedä, mistä Austerin kirja kertoo enkä osaa arvata tulenko siitä pitämään. Tänä iltana aion kuitenkin olla kuin kissa Shinzi Katohin mukissa ("The bath is ready. I wash my face, shampoo and read the book in the bathtub"). Huolimatta odottamassa olevasta kirjasta ja ulkona riehuvasta myrskystä aion toki myös suorittaa kansalaisvelvollisuuteni. Helsingin Sanomien vaalikoneen minulle tarjoamalla ehdokkaalla oli vaalikuvassa sylissään pieni ruskea koira. Arvatkaapa aionko äänestää häntä?