Otin jo muutaman kuvan hankkimistani täydennyksistä Paumesin kirjasarjaan, mutta niihin liittyvän tekstin tuottaminen tökki. Ehkä ensi kerralla. Ajattelin tehdä nyt pienen kierroksen kodissamme, jos se herättäisi jotain kirjoitettavaa. On tärkeää, että kodissa on onnellisia ja rakkaita asioita, jotka herättävät onnellisia ja rakkaita muistoja. Jokainen perheemme jäsen kiinnittäisi huomiota varmaankin ihan eri asioihin. Ajattelin aloittaa kierroksen eteisestä ja jatkaa olohuoneen, keittiön ja kodinhoitohuoneen kautta yläkertaan ja makuuhuoneisiin.

Eteinen on meillä muuten täynnä kenkiä. Onko teilläkin? Se on myös täynnä pyöräilykypäriä, jalkapalloja ja sählymailoja. Mutta etenkin kenkiä. Kuvassa nyt sattuu olemaan siniset puukengät. Oikeasti kenkiä on kaiken värisiä. Keskimmäisen jalkapallokengät ovat kirkkaan punaiset. Miehen juoksukengät ovat oranssit. Oikeastaan en tykkää oranssista värinä, mutta rakkaan ihmisen yllä kaikki näyttää kauniilta. Oranssikin herättää mukavan turvallisen tunteen. Se on luotettava, älykäs ja määrätietoinen väri. Hauska, hellä ja huolehtivainenkin. Jostain syystä eteisen kengät eivät pysy millään järjestyksessä.

Lapsuuden kenkäni löytyvät olohuoneen lipastolta. Ne tuovat mieleen mukavia ja hauskoja muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Muistan esimerkiksi, kuinka lapsena juoksentelin pihallamme äitini ompelemassa punavalkopalloisessa mekossa. Hieman isompana rakensin parhaan ystäväni kanssa veneen talon takana olevaan rentukoiden reunustamaan ojaan. Leikimme myös apteekkaria ja arkkitehtia. Piirsimme satoja kuvia koirista, peikoista ja ilotalon emännistä. En ole varma ymmärsinkö mitä bordellin pitäjät oikeasti olivat, mutta kuvissamme he olivat vahvasti meikatun ja kohtalokkaan näköisiä naisia. Ystäväni oli erityisen hyvä piirtämään. Olin pienikokoinen, poikamainen ja hivenen näsäviisas lapsi. Rakastin koulunkäyntiä ja erityisesti matematiikkaa ja kielioppia, ja oppitunneilla olin viitata käteni sijoiltaan.


Olohuoneessamme on paljon sinistä, kuten koko kodissamme. Eräs tietty vaaleansinisen sävy tuo mieleen muistoja elämän eri vaiheista. Lapsena huoneeni tapetissa oli vaaleansinisiä kukkia. Samaa väriä ovat olleet myös mm. Giuseppen juoksupyörä, kuopuksen kantoliina ja monet vaatteet, asusteet, astiat ja jopa räsymatot. Toinen suosikkiväreistäni on vaalea turkoosi. Sitä löytyy etenkin keittiöstä, jonka ikkunan alla sijaitsee oma nurkkaukseni, joka toimii paitsi leipomis-ja ruuanlaittopaikkana myös työtilana. Nykyisin ehdin aika harvoin leipomaan. Teen aamupäivät töitä purkaen tavaratoimituksia, pakaten tilauksia ja inventoiden varastoja. Vien ja haen lapsia kouluun ja päiväkotiin, ja parina kolmena iltapäivänä viikosta hoidan lasten asioita. Pari iltapäivää viikossa käytän paperitöihin ja tilausten tekoon. Moni rästityö jää odottamaan lasten nukkumaan menoa. Töistä huolimatta ja mielenterveyden tähden vietän omassa keittiönurkkauksessani pari mukavan pitkää kahvitaukoa. Juon kahvia niin isosta mukista kuin huvittaa. Lueskelen erilaisia uutisia ja kavereiden kuulumisia tietokoneelta.


Kodinhoitohuone on parhaimmillaan, kun se on täynnä tyhjää tilaa. Ne hetket ovat harvassa mutta täynnä onnellista ja tyytyväistä tunnetta. Jotain on saavutettu ja saatettu loppuun. Pyykkivuori purettu, vaatteet viikattu, tavarat toimitettu jokainen omalle paikalleen. Energia virtaa tyhjässä ja puhtaassa tilassa. Sen jälkeen on mukava levätä ja rentoutua.

Yläkerta on meillä lepoa ja leikkiä, rentoutumista ja riehakkuuttakin varten. Siellä lapset levittelevät lelujaan ja pelejään, ja siellä katsotaan televisiota ja elokuvia. Lueskellaan sohvalla ja sängyissä, yksin ja ääneen. Yläkerran aulan aurinkona on nyt Lauran tekemä taulu seuranaan kuva koirulista ja sen pikkuveli-koirasta (pikkulista?). Muistan miten koiruli muutti luoksemme miehen pieneen opiskelijayksiöön lähes 14 vuotta sitten. Se oli pikkuinen ja villi ja juoksenteli iltaisin ympäri yksiötä pää sängynpohjaan kolisten. Siitä onkin kehittynyt harvinaisen kovapäinen koira. Kun pikkuli saapui vuotta myöhemmin pienenä pentuna, se ikävöi ensimmäisen yön omaa emoaan. Koko perhe vietti unettoman yön pikkulin vikistessä pedillään ja koirulin natustellessa puruluitaan. Koiruli raahasi KAIKKI kymmenet puruluunsa asunnon eri puolilta sänkyymme, ja söi ne kiukulla pikkulin ensimmäisenä yönä, jotta pikkuli ei pääsisi osingoille. Ensimmäisen yön jälkeen ne olivat kuitenkin rakkaat ja läheiset veljekset. Taistelivat toki hieman hyvässä hengessä kuten ihmisveljeksetkin.

Mies ja minä vietimme toisen ja erittäin ikimuistoisen unettoman yön koirulin ja pikkulin kärsiessä kennelyskästä koirulin ollessa kahden ja pikkulin yksi vuotta vanha. Ne valvoivat yön yskien ja oksentaen limaa sängyille, sohville, matoille ja lattioille. Mies ja minä siivosimme ja säpsähdimme nostamaan oksentavaa koiraa sängystä lattialle kymmeniä kertoja yön aikana. Kun on selvinnyt huumorilla koirien kennelyskäyöstä selviää monesta asiasta. Nyt jo edesmennyt pikkuli oli perheemme rakas jäsen, niin herkkä ja harvoille ystävilleen äärimmäisen hellä. Joka kerta kiivetessäni yläkertaan muistan sokeutuneen pikkulin pihatöissä. Nuuhkimassa ihanan tuoksuista yrttipenkkiä ja taputtamassa tassulla maata kuunnellen kuinka pikkuötökät vilistävät.


Yläkerrassa jokaisella lapsella on vuoteensa vieressä omat tärkeät tavaransa. Esikoisella levynsä ja lempikirjansa, keskimmäisellä linnarakennelma ja kuopuksella rakkaimmat pehmot. Kuvassa on muutama pikkupoikien lempilelu. Karhuherra Paddington tuo äidin mieleen kaikki lukemattomat kirjanlukuhetket. Niitä on ollut perheessämme paljon. Paddingtonista muistan myös Englannin, sillä useimmat kiinnostukseni kohteet ovat lähtöisin Englannista ja myös sen sisustustyyli on lähellä sydäntäni. Kuten kuvasta huomaa, suhteeni liinavaatteisiin on omaksuttu Jane Cumberbatchilta. Elämä on aivan liian lyhyt lakanoiden silittämiseen.

Itselleni sisustamisessa on tärkeintä tyhjä tila, valo ja vaaleansininen väri. Haluan ympärilläni olevien esineiden olevan sellaisia, että ne herättävät rakkaita ja onnellisia ajatuksia ja kertovat läheisteni luonteenpiirteistä ja kiinnostuksen kohteista. Moni kanssabloggaaja arvostaa ehkä eri asioita, ja ammattisisustaja ajattelee aivan eri lähtökohdista. Luen myös mielelläni sisustuskirjoja, jotka kertovat näistä edellä mainituista asioista. Paumesin kirjojen kodit ovat usein täynnä tavaraa tyhjän tilan sijasta, mutta esineet kertovat mielenkiintoisia tarinoita asukkaidensa elämästä. Yritän bloggailla noista kirjoista lähiaikoina.