Jokainen, joka on joskus tätä blogia lukenut, on huomannut suunnattoman innostukseni virkattuihin peittoihin. Ne näyttävät niin kodikkailta, lämpimiltä ja iloisen pirteiltä. Valitettavasti kärsivällisyyteni ei oikein ikinä tunnu riittävän peiton virkkaamiseen. Jaksan tehdä muutaman palan, sen verran että niistä saisi nuken peiton tai tyynyn, jos ne jaksaisi ommella yhteen (en tosin jaksa nähdä ompelun vaivaa nukenpeiton takia), mutta kärsivällisyyteni ei ikinä riitä sellaiseen isoon kunnon peittoon, joita näkee käsityöblogeissa. Yllä olevat kuvat ovat vanhoista käsityö-ja sisustuskirjoistani. En ole viime aikoina ehtinyt kovinkaan paljoa tutkimaan niitä, joten ideat tuntuivat taas uusilta. Alla oleva torkkupeitto on siis valmiina hankittu, mutta käsintehty, ja näyttää kotikutoiselta.

Laitoin torkkupeiton televisionurkkaan, jossa sitä on mukava käyttää elokuvia katsellessa tai lukiessa. Kuopus on innostunut nyt muumeista. On hauskaa, kun nelivuotiaalle voi lukea jo kunnon kirjoja, joista aikuinenkin nauttii. Tykkään toki lukea kuvakirjojakin, mutta välillä niihin kyllästyy kun samaa kirjaa luetaan kerta toisensa jälkeen. Kuopus miettii muutenkin nyt paljon asioita. Kuten että "kohta on pitkä aika", etenkin kun äitiä odottaa lukemaan. Ja "kolme taas on vähän", varsinkin jos kysymys herkkuannosten määrästä. Kunnon lastenromaaneihin ei ikinä kyllästy. Keskimmäisen kanssa luetaan vuorotellen seikkailukirjoja ja paatoksellisen nostalgisia Anni Swanin kirjoja, ja kuopuksen kanssa on nyt sitten menossa muumi-maraton.

Muumit tuovat mieleen tilanteita elävästä elämästä. Eilen samastuin kaikkia mahdollisia onnettomuuksia pelkäävään Vilijonkkaan, joka lopulta vapautui peloistaan sekä kaikesta ylimääräisestä materiasta kohdatessaan oikean onnettomuuden, ja todetessaan, ettei se vetänyt vertoja hänen kuvitelmilleen. Muumeissa ihailen aina eniten Muumimammaa. Muumimamma ohjaa perheen elämää rauhallisella ja järkevällä tavallaan haluamaansa (ja varmastikin ehdottomasti oikeaan) suuntaan siten, että juuri oikealla hetkellä osaa antaa periksi, ja jättää Muumipapalle itsekunnioituksen ja kuvitelman perheenpään roolista (kyllä rakkaani, aivan kuten sanot). Muumimamma myös hoitaa ja hoivaa kaikki kuntoon, mutta antaa Muumipeikolle tilaa leikkiä tarpeeksi vaarallisesti ja seikkailuja kokien. Muumimamma tekee kodista kauniin ja kodikkaan, ja suhtautuu sisustamiseen sille sopivalla tyyneydellä( Ei haittaa vaikka menetimme niin rakkaan salongin kaluston, haluaisinkin seuraavaksi kirjavat päälliset).


I wish I were patient enough to crochet a lovely blanket, but I don't think so. So that's why I bought a hand made crocheted blanket. It is warm and cozy, and I am going to use it while reading. My youngest son loves Moomin-novels, and I love to read them loud to him. We have had very nice moments with Moomins lately.